-LOPPUKANEETTI-

Viimein sain ajatuksia kasaan yhteenvetoa varten. Sitä ennen piti kuitenkin keskustella ystävien ja tuttujen kanssa jotta sain hieman perspektiiviä ajatuksiin.

Kuten kaikki reissua seuranneet varmastikin huomasivat niin reissu ei mennyt kovinkaan kauaa alkuperäisen suunnitelman mukaan. Ikävä kaatuminen kahden viikon kohdalla katkaisi ensimmäisen suunnitelman hiihtää koko matka navalle ja sen jälkeen oli selviydyttävä ensin turvaan. Toipumisen jälkeen pystyin onneksi vielä keräämään reissun rippeet kasaan ja sain lääkäriltä luvan jatkaa viimeisen asteen navalle. Onnistuin myös saamaan logistiikan toimimaan sillä onnellisena sattumana yhteen lentoon oli tullut viimehetken peruutus jolloin minulle aukesi paikka päästä lentämään 89 asteelle ja sitten navalta takaisin.

Onnen ja epäonnen suhde oli kuitenkin näin subjektiivisesti katsottuna kallellaan epäonnen puolella. Takin katoaminen, flunssa ja kuumeilu ja viimein kaatuminen painavat epäonnen vaakakupissa mutta vastapainona oli kuitenkin mahdollisuus jatkaa reissua vaikkakin lyhyemmän matkaa sekä se, että kaiken epäonnen ansiosta tapasin enemmän uusia ihmisiä ja pääsin tutustumaan muuhun toimintaan paremmin. Uudet tuttavuudet painavat paljon onnen vaakakupissa joten sattaa olla, että koin tällätavoin enemmän kuin olisin pelkällä hiihtämisellä. Vielä tällä hetkellä reissun katkeaminen harmittaa mutta saattaa olla, että ajan kuluessa uudet tuttavuudet ja luodut suhteet saavat asian näyttämään toiselta.

"Failure is a detour, not a dead-end street." -Zig Ziglar. Epäonnistumiset kuuluvat valitettavasti joskus tällaisiin reissuihin ja joskus on käännyttävä takaisin jotta voi yrittää vielä uudelleen. Oma terveys on tärkeintä eikä sen rajan ylittäminen ole minun mielestäni järkevää. Päätös reissun keskeyttämisestä oli erittäin vaikea ja sen tekemiseen meni kaikenkaikkiaan kolme päivää. Kaatumista seuraavana päivänä yritin vielä hiihtää mutta onneksi kipu kuitenkin kertoi järjelle missä mennään. Silti tunteet pitivät kiinni mahdollisuudesta jatkaa. Kahden päivän teltassa lepäämisen jälkeen sain viimein myönnettyä tilanteen ja palasin Patriot Hillsiin lääkärin pakeille. Sääriluun kalvo oli ilmeisesti aika ruvella sillä sääri oli melkein kaksikertaa paksumpi turvotuksesta kuin tavallisesti ja vähintäänkin yksi kylkiluu oli murtunut. Päätös keskeyttää reissu sillä hetkellä oli oikea sillä jatkaminen olisi merkinnyt mahdollisuutta vammojen pahenemiselle.

Kaikki varusteet toimivat hyvin ja olivat juurikin minulle sopivat. Sukset, siteet, monot olivat erinomaiset minulle vaikka moni ajattelikin kenkien olevan liian kevyet ja ohuet. Teltta, makuupussit ja keitinlaatikko toimivat niinkuin pitääkin ja niiden suhteen olin jo alkuun varsin luottavainen. Tekniikkan kanssa ei ollut mitään ylitsepääsemätöntä ja viestintä sujui varsin hyvin. Muutama sulake paloi mutta niihin olin varautunut ja kaikki saatiin korjattua tarpeen vaatiessa. Ahkio toimi myös hyvin ja vaikka muista poiketen vedin ahkiota aisoilla niin olin erittäin tyytyväinen kokonaisuuteen.

Eikä se napa sieltä mihinkään katoa...

<== 22.12.2008                                    UUSIN PÄIVITYS